torstai 27. lokakuuta 2011

Mes aventures à Lille et fête suprise!

Toissa päivänä lähdin mun kauan odottamalle matkalle Lilleen! Ihana kaupunki, pääsi lempparien listalle. Tuun varmasti käymään siellä vähintään kerran mun vuoden aikana.

Mun juna lähti naapurikaupungista, jonne mun host-äippä kuljetti mut. Matkustin TER:llä, eli paikallisjunalla, ja lippu makso vaivaiset 5e. Matka kesti jotain tunnin, ja maisemia katsellessa mulle tuli tosi vapaa ja itsenäinen olo.

Lillen paikallisasema muistutti aika paljon Helsingin päärautatieasemaa, oli vaan isompi ja enemmän porukkaa. Oltiin sovittu tapaamispaikaksi muiden vaihtareiden kanssa Lillen Grade Place, eikä mun kauheen kauaa tarvinnu etsiä oikeaa reittiä, kun heti uloskäynnin jälkeen oli tosi isot viitat sinne. Aukiolla oli älyttömän iso kirjakauppa, josta mun host-sisko oli vinkannu mulle etukäteen. Mun pitää äidinkielessä lukea Voltairen Candide, jonka kävin ostamassa odotellessa muita. Löysin sattumalta myös Cuisine CH’Ti-kirjan, jossa on kaikkia Pohjois-Ranskalaisia reseptejä, ja mun oli tietenkin pakko ostaa se:D. WARNING: ette tuu mun Suomen paluun jälkeen säästymään mun tekemältä Maroilles-piiraalta tai Gauffres Fourrées à la Vergeoiselta…

La Grande Place! Ilma näyttää kuvassa huonolta, vaikkei ollu:(
Selvisin ulos kirjakaupasta just tasan 12 ja näin aukiolla Helmin. Jutellessa meidän molempien kieli takkuili tosi tosi paljon, eikä suomen puhuminen ollu ollenkaan yhtä loogista kuin ennen! Ja oon ollu täällä vasta vajaan 2kk:D! Hui. Pienen odottelun jälkeen saatiin koko porukka kasaan, ja lähdettiin asemalle Kathieta ja Madsia vastaan. Sieltä suunnattiin ostarille, minkä jälkeen hajannuttiin eri paikkoihin lounaalle. Osa halus syödä subissa tai mäkissä, mä, Mads ja Sofie mentiin paikalliseen kahvilaan. Loppu iltapäivästä shopattiinn, otettiin kuvia ja hengailtiin ja juteltiin. Oli aivan mahtavaa, ja päätettiin järjestää tapaaminen toistenkin.

Sofie, Sophie ja Helmi!:)

Mads, meizi, Kathie ja Helmi. Mads ja Kathie viettää vuotta samassa kaupungissa ja samassa koulussa. Osa oppilaista on kuulemma luullu niiden olevan yhdessä, koska ne moikkaa halaamalla, eikä poskisuudelmin niin kuin täällä yleensä. :D

Uudet korvikset! Ostin keväällä oppilaskunnan Turkin matkalla vähän samantapaiset, joista toinen meni hukkaan . Onneks löysin nää:)

Kuten ranskalaisissa kaupungeissa yleensä, myös Lillessä lähes joka toinen liike on boulangerie, chocolaterie tai patisserie.


Gafres et crêpes au Nutella! 

With Lucyy!
Illaksi ja yöksi mä ja Helmi mentiin Lucylle, joka asuu Lambesartissa, puolentunnin metromatkan päässä Lillestä. Lucy oli tehny meille ihanan saksalaisen Schwarzwälder kirschtorte-täytekakun, jota syötiin mun tuomien kettukarkkien kanssa. Ilta datailtiin ja jutskattiin Lucyn kaverin, joka on vaihtarina SUOMESSA RIIHIMÄELLÄ, kanssa. Syötiin pastaa ja katottiin ranskalainen leffa, joka oli hyvä, vaikken ihan kaikkee ymmärtänytkään. Mä ja Helmi nukuttiin Lucyn host-siskon huoneessa, joka oli ihan niinku jonku rikkaan teinitytön huone jostain jenkkileffasta! Miksei mulla ollu samanlaista ala-asteella… :(

Lucyn host-perheen talo(=linna)

Saksa ei oo turhaan tunnettu kakuistaan...
156 Recettes Ch'ti.
Mestarikokkimme Lucy!

Helmi Paula Lucy ♥ 

The Princess Room!

Seuraavana päivänä, eli eilen, aamupalan jälkeen lähdettiin metrolla suoraan asemalle, jonne tultiin 20min ennen mun junan lähtöä. Mulla oli hyvin aikaa ostaa lippu ja sanoa heipat Lucylle ja Helmille, tai niin mä siis luulin… Mun junan tuli lähteä raiteelta 10, mutta aseman raiteet loppui ysiin. Kun kysyin raiteesta, mulle sanottiin sen olevan aseman toisessa osassa. En nähnyt muita viittoja toisesta osasta, kun sellaisia, jotka osoitti Gare d’Europeen, joten päättelin sen olevan toinen osa asemasta. Juoksin koko puolikilometriä painavien ostosten kanssa, ja perillä Gare d’Europessa aikaa junan lähtöön oli enää viisi minuuttia. Koitin etsiä viittoja oikealle raiteelle, mutta kaikkien raiteiden numerot oli 30:stä ylöspäin. Infon nainen sitten kertoi mulle, että tällä asemalla raidetta 10 ei ole olemassakaan, vaan juuri sillä mistä olin tullut.

Metro
Gare Lille Flanders
Ei mitään, kävelin takaisin toiselle asemalle ja selvitin infosta seuraavan suoran junan aikataulun Le Quesnoyyn ja raiteen 10 oikean sijainnin. Odottelin vajaa tunnin aseman kahvilassa ennen tälle kuuluisalle raiteelle menoa. Vaikka lähtöön oli vielä kymmenen minuuttia, juna oli jo paikalla, ja varmistin konduktööriltä, että oliko juna oikea ja meneekö varmasti oikeaan paikkaan. Tää sitten kertoi mulle, että pitää nousta pois Valenciennesissä, mistä juna jatkaa eteenpäin muualle, ja mennä bussilla Le Quesnoyyn. Niin, mikä suora juna? Oon tosi kiitollinen itselleni, että kysyin asiasta, koska muuten oisin tällä hetkellä varmaan toisella puolen Ranskaa!:D Valenciennesissä seuraamalla ihmisvirtaa löysin bussiaseman ja oikean pysäkin, ja kerkesin mun bussiin ajoissa. Kun mä lopulta saavuin Le Quesnoyyn, josta Blandine haki mut, olin ylpee itsestäni, koska olin selvinny koko sotkusta ja vielä puhumatta muuta kuin ranskaa! Yay mee!:)

Kun olin turvallisesti kotona, käväisin lenkillä ja aloitin valmistautumisen iltaa varten. Charles täytti 20, ja järjestettiin sille yllätyssynttärit. Synttärit pidettiin Simonin vanhempien leirintäkeskuksessa, jossa vietetään normaalisti partiotapaamisia.

Seiskan maissa lähdettiin viimeistelemään leirintäkeskuksen koristelu ja laittamaan syötävää. Saatiin paikka tosi hienon näköseksi, ja joku oli onnistunu hankkimaan dj-setin ja spottivaloja. Meitä oli tosi monta, eikä moni tuntenu toisiaan ennalta. Oli aika monimutkaista selittää mitä kautta tunnen synttärisankarin ja miks oon täällä Ranskassa. Odotettiin Charlesia parvella, mistä heitettiin sen päälle ilmapalloja ja laulettiin Joyeux Anniversaaire sen tullessa sisään.

HEEY MACARENA!
Bileet oli jotain mahtavaa! Popitettiin täysillä musiikkia ja tanssittiin, ja opetin porukkaa tanssimaan letkajenkkaa. Juttelin pojalle, joka oli käyny Suomessa ja kehu vappubileitä, joissa oli käyny. Ja tietenkin se osas pari kuuluisaa sanaa suomeksi:D. Kun keskiviikko vaihtui torstaiksi, laulettiin taas, syötiin kakkua ja annettiin lahjat Charlesille. Mä annoin lahjaksi poron pään muotoisen pullonavaaja-avaimenperän, jonka oon ostanu Suomesta.Tunnelma pysyi koko yön katossa, mutta kolmen maissa porukka oli jo ihan lopussa, ja siirryin nukkumaan muiden kanssa yhteen leirintäkeskuksen huoneista.

Joyeux Anniversaire...
Ja lisää tanssia!
Tänään oon dataillu, siirrelly kuvia koneelle ja pienellä lenkilläkin tuli käytyä kauniin ilman ansioista :). Nyt katon TV:stä poliittista väittelyä host-perheen kanssa, Nikolas Sarkozy puhuu jotain Ranskan talousongelmista ja Euroopan tilanteesta. 8 viikkoa Ranskaa takana, ja lomaa jäljellä vielä viikko! Lauantaina on taas synttärit, host-serkku täyttää 18. Pääsee taas vaihteeksi juhlimaan ja näkemään host-äidin puoleisen osan suvusta. :)

À la prochaine!

♥: Paula

1 kommentti:

  1. voi pämpeliini, joka kerta ku luen tätä niin tulee ikävä sua! miss ya<3

    VastaaPoista