Le nouveau début

Monen mutkan jälkeen löydän itseni Lounais-Ranskasta, Aquitainen alueelta. (Ja taas vaihtuu blogin nimi, hehee...) Sijainnin lisäksi myös host-perhe on vaihtunut. Kaikki mitä oon käynyt läpi tuossa vuoden ensimmäisellä puolella johti siihen, että tein neljän päivän pikavisiitin pääkaupunkiseudulla (siis Suomen, en Ranskan) ja lopulta sitten saavuin tänne uuteen perheeseen lauantai-iltana. Suomessakin olin isäntäperheessä, joka oli aivan mahtava ja tuki mua tässä monimutkaisessa tilanteessa. Olin muuten ensimmäinen suomalainen vaihtari jolle mun tää perhe toimi isäntäperheenä!:D Sain myös uuden lempinimen, "läpikulkumatkalainen":). Monilla varmaan lukiessa herää kysymyksiä siitä miksi kävin Suomessa ja miksi vaihdoin perhettä ja aluetta, mutta ne asiat on sellaisia, että ne on helpompi kertoa kasvotusten puhumalla sen sijaan, että kirjoitan niistä tänne blogiin.

Viimeinen ilta Nordissa, Fefen synttäreillä

BYE BYE MA CHERIE! ♥

Paris - Helsinki

Suomessa ollessa nautin Suomi-jutuista: katsoin uutisia Suomeksi, söin makaronilaatikkoa, ja leivottiin lettuja, sämpylöitä ja laskiaispullia!:)

Kun saavuin takaisin Ranskaan, mulla oli muutama tunti kulutettavana Pariisissa. YFU:n vapaaehtoinen vei mut  käymään Les Invalidesissä!:)

Mun uusi host-perhe asuu pienessä 1300 asukkaan Buzet-sur-Baïse-nimisessä kaupungissa Lounais-Ranskan viinialueella, Agen-nimisen kaupungin lähettyvillä. Lähin suurkaupunki on Bordeaux, jonne matkaa on 120km. Perheeseen kuuluu melko nuoret vanhemmat, joista äiti on sairaanhoitaja ja isä luutnantti. Mulla on kaksi tosi söpöä (ja äänekästä) host-pikkuveljeä, joista toinen on yhdeksän- ja toinen nelivuotias!:) Perheellä on kissa ja koira, ja nää tykkää tehdä yhdessä kaikenlaista kivaa: kokkailla, käydä pyöräretkillä, koiran tottelevaisuustreeneissä, matkustella ja niin edespäin. Pikkuiset harrastaa karatea. Aiemmin perhe on hostannut ruotsalaista tyttöä 10 kuukauden ajan, ja tänä vuonna näillä on ollut muutaman kuukauden jenkkivaihtari. Tällä ruotsalaisella meni aika täällä niin hyvin, että alkaa ensi syksystä opiskella lääkiksessä Bordeauxissa!

Rakastan tätä aluetta, vaikka eroaa tosi paljon edellisestä. Täällä on paljon viiniviljelmiä. Alueen oma erikoisuus on Buzet-niminen viini, jolla on kuulemma hyvä hinta-laatusuhde. :D Ilmasto on lähellä välimeren ilmastoa, ja katujen varsilla kasvaa palmuja. Nyt täällä on kuitenkin poikkeuksellisen kylmää, ja elohopean näyttäessä vain jotain viittä astetta nää palmut ei tykkää hyvää. Ensi viikoksi pitäisi säätiedotuksen mukaan kuitenkin lämmetä, ja kevätkin tulee kohtapuolin!:)

Nyt mulla on kolmen viikon loma, koska tällä alueella hiihtoloma alkaa ensiviikolla. Ei ois tietenkään ollut järkevää mennä vain vajaaksi viikoksi kouluun. Mun uusi koulu vaikuttaa mukavalta, ja näyttää ihan linnalta! Siellä on vajaa tuhat oppilasta, ja sijaitsee tossa 15km päässä. Aamuisin pääsen siis kulkemaan bussilla. Koulun ympäristössä on kauppoja ja kahviloita, joten jos kouluruoka ei maistu, voi poiketa syömään koulun ulkopuolella. Oon L-, eli kirjallisuuslinjalla, koska ES:llä ei ollut tilaa. Ei se mitään, ainakin oppii lisää ranskaa, kun joutuu tekemään kirjoitelmia. Mun luokalla on 28 oppilasta, joista yksi on helmikuussa saapunut saksalainen vaihtari. Koulussa on ulkomaalaisille suunnattuja ranskan tunteja, ja valinnaisena aineena opiskelen taidehistoriaa ja tanssia. Saatan jopa päästä luokkaretkelle Berliiniin tai Espanjaan! Mut tää ei sitten oo vielä varmaa.

Heti ekana päivänä täällä uudessa paikassa olin YFU:n aluetapaamisessa, joka järjestettiin mun kotikaupungissa. Mentiin mun host-äipän kanssa jo muita aiemmin paikalle siirtelemään pöytiä ja laittamaan ruokia esille. Kun ihmiset saapui paikalle, asetuttiin pöytään ja syötiin. Koska ranskalaiset rakastaa ruokaa. Mun vieressä istui kaksi ranskalaista poikaa, joista toinen oli lähdössä vaihtoon Uuteen-Seelantiin ja toinen jenkkeihin, joten riitti paljon juteltavaa matkustelusta ja kulttuurien eroavaisuuksista. Molempien perheet kehui mun kielitaitoa, mistä olin tosi häkeltynyt! Oli yhden isäntäperheen tyttären syntymäpäivä, joten saatiin myös ihanaa suklaakakkua. Lauralla (toinen suomalainen vaihtari) oli kitara mukana, ja laulettiin PMMP:n Pikkuveli ja Haloo Helsingin Maailman toisella puolen (mikäs muukaan:D...) sen säestyksellä. Ruoan jälkeen me vaihtarit siirryttiin vertailemaan omia kokemuksia vaihdosta toisen aluevalvojan johdolla, kuten näissä tapaamisissa yleensäkin. Tällä alueella meitä on vain 5, kaikki tyttöjä! Kaksi Itävallasta, yks jenkeistä, yksi Meksikosta ja sitten me kaksi suomalaista.

Le gateau!

Mulla menee nyt kaikkiaan siis tosi hyvin, vaikka sekalaisia ja rankkojakin kokemuksia takana! Joku päivä mä uskon pystyväni nauramaan niille rankimmillekin. Tunnen oloni jo nyt toosi kodikkaaksi tässä uudessa perheessä, ja odotan todella innolla kaikkea mitä nää reilut neljä kuukautta täällä tuo tullessaan!:)

Mitä oon tehnyt tänään? Olin host-äidin kanssa mun koululla ilmoittautumassa ja täyttelemässä papereita (ranskalaiset ♥ paperit). Puoleltapäivin haettiin pikkuiset koulusta kotiin syömään ja iltapäivällä käytiin koiran kanssa pienellä kävelylenkillä. Nyt meillä on kylässä mun pikkuveljien kavereita, ja mun on vaikea ymmärtää kuinka noin pikkuisista ihmisistä voi lähteä noin paljon energiaa!:)

À bientôt ja iiiisoja haleja Suomeen!

♥: Paula