Vous avez Facebook en Finland?

Anteeksi, kun en oo pystynyt kirjoittamaan tänne pitkään aikaan! Mun koneessa ei oo toiminu netti, enkä oo pystynyt ja viitsinyt kirjoittaa isäntäperheen koneella, koska näppäimistö on niin monimutkainen. Mutta siis oon elossa ja voin hyvin, vaikken oo kirjoitellut!:)

Tänään tulee 16 päivää siitä, kun mä otin isoimman tähänastisista askelista mun elämässä, ja lähdin viettämään vuotta uuteen kulttuuriin ja ympäristöön. Nää reilut 2 viikkoo täällä on ollut mun elämän nopeimpia ja tapahtumarikkaimpia viikkoja. Tunteet on vaihdellu, itkettykin on (mutta naurettu enemmän!!). Varsinkin ekat päivät isäntäperheessä oli yhtä vuoristorataa, kun olin vielä hukassa kielen kanssa. Nyt sekin sujuu jo paremmin, vaikka välillä joudun turvautumaan sanakirjaan.

Lähtö oli haikea, mutta samalla janosin uusia kokemuksia. Lentokentällä tuli vuodatettua kyyneliä ja teki tosi pahaa sanoa hyvästit Suomelle. Onneksi lennolla oli mukana 5 muuta samassa tilanteessa olevaa vaihtaria täysin samassa tilanteessa, joten sain maailman parasta vertaistukea. :)

Koneen laskeuduttua Ranskaan onnistuttiin Suomi-possen kanssa jotenkin muita seuraten löytämään oikea laukkuhihna. Ensin huolestutti, ja luulin että joudun viettämään koko saapumisvalmennuksen lentovaatteissa, kun mun laukkua ei näkynyt missään. Lopulta pitkän odotuksen jälkeen se kuitenkin vieri hihnalle yksinään, ja päästiin aulaan. YFU:n vaparit oli meitä vastassa, ja odoteltiin siinä vielä jonkun aikaa bolivialaisia ja venäläisiä vaihtareita, kunnes lopulta päästiin lähtemään leirikeskusta kohti.

TEAM FINLAND Pariisin CDG-kentäl! 

Valmennusleiri oli huippu! Meillä oli paljon ohjelmaa: tutustuttiin toistemme kotimaiden ja tietenkin Ranskan kulttuuriin, juteltiin kaikesta ja valmentauduttiin muutenkin vaihtarivuoteen. Majoituin samaan huoneeseen venezuelalaisen tytön, Valentinan, kanssa. Hienointa leirillä oli saada kansainvälisiä kavereita ja huomata kuinka paljon on loppujen lopuksi yhteistä eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten kanssa. Järkyttävintä taas oli tajuta, että tuun oikeesti olemaan 10kk pois kotoa, enkä vaan 2 viikkoa kesäleirillä. Pääsin käyttämään leirillä kaikkia mun osaamia kieliä: suomea suomalaisten kanssa, ranskaa ranskalaisten kanssa (ainakin yritin), ruotsia länsinaapurien kanssa ja enkkua muiden kanssa:).  Leiri vietettiin Pariisissa, jota pääsin myöskin näkemään viimeisenä leiri-iltana, kun meidät vietiin yllätykseksi Seinen risteilylle!

Näkymä mun huoneen ikkunasta. Moni  raukka on varmaan joutunu pettymään, kun leffoissa jostain suusta köyhimpienkin ihmisten ikkunoista näkyy Eiffel-torni? MIKSI?:D

Suviii! Going to miss you! ♥

VI ♥ SVERIGE. 

Vaikka olin käynyt kerran aiemmin Pariisissa, kaupunki oli ihan yhtä kaunis kuin ekalla kerralla. Ja uskon, ettei toikaan jää viimeiseksi kerraksi, aina on lisää nähtävää. Vanhoissa kaupungeissa on mun mielestä ihanaa se, että samoja katuja on kulkenut ihmisiä jo vuosisatoja ja vanha arkkitehtuuri on tosi nättiä. Miks nykyään kaikkien talojen pitää olla sellasia metallinhohtoisia möhkäleitä? Risteily kului ihaillessa ja valokuvatessa. Korealaiset matkailutoimittajat halus ottaa kuvia mun, Helmin ja Mimmin kanssa. Ne kyseli kaikkea Suomesta, ja että mitä tiedetään Koreasta. Päästiinköhän etusivulle?:D

Ilma oli tosi lämmin, ja rannat oli täynnä juhlivia ihmisiä. Ensi kerralla mä haluun mukaa partyihin!

Montakohan kuvaa Eiffel-tornista otetaan päivittäin? Viikoittain? Vuosittain?

Risteilyn jälkeen uni tuli pitkän päivän jälkeen hyvin. Aamulla lähtöpäivä koitti, ja jouduin hyvältelemään muualle Ranskaan menevät vaihtarit, mutta en onneksi ikuisiksi ajoiksi. 10kk päästä nähdään taas! Jännitys oli kova ja ilmapiiri tiivis, ja varsinkin meitä pohjoiseen meneviä piinattiin pitkään, koska meidän juna lähti viimeisenä, ja jouduttiin odottamaan piiitkään ennen lähtöä. Onneksi aika kului pelaten hangmania.

Maailman söpöin kynä, jonka sain bolivialaiselta Billiltä lähtöpäivänä:).  

Pohjoisen porukka matkalla asemalle! Meitä on Suomesta, Ruotsista, Georgiasta, Venäjältä... ja yhteishenki 10. Nää ihanat ihmiset tuun näkemään taas 2.10 aluetapaamisessa!

Kun juna saapui tunnin matkan jälkeen asemalle, fiilikset oli ihan käsittämättömät! Meitä ei kuitenkaan heti päästetty piinasta, vaan käveltiin vielä ravintolaan, jossa host-perheet oli meitä vastassa. Tapasin myös mun aluevalvojan, Paulinen, ja tultiin heti toimeen tosi hyvin! Ryhmäkuvien ja juttelun jälkeen ajelin host-äipän, -siskon ja -velin kanssa kohti mun uutta kotia. Maisemat oli tosi kauniita, ilma ihana, ja tunsin, et mut on sijoitettu oikeeseen paikkaan.

Home, Sweet home. Tykkään tosi paljon siitä kuinka avaraa ja valoisaa meillä on.  Välillä tulee ikävä lattialämmitystä, kun joutuu kävelemään kylmällä kivilattialla. Onneks porukat lähetti mulle postissa villasukat. ♥

Mun huone Ranskas! Rakastan mun pehmeetä sänkyä. Täällä kaikki on elektronista, pimennysverhotki menee kiinni nappia painamalla!:D Ja suihkussa on miljoona eri ohjelmaa ja nappia (joista osaan käyttää vain yhtä, eli sitä tavallista...).

Heti ekana iltana sain hypätä suoraan ranskalaiseen kulttuuriin. Meillä oli kylässä kaks mun host-velin kaveria. Ruokailu aloitettiin alkujuomalla ja snackseilla, pääruoaksi syötiin aivan ihanaa tomaattipiirakkaa ja salaattia, jälkkäriksi hunajamelonia. Sain myös huomata kuinka paljon Suomesta tiedetään Ranskassa, kun toinen vieraista kysyi onko meillä Facebookia, ja että mennäänkö me poroilla kouluun...:D

OMNOM. Mun host-äiti on tosi hyvä kokki. Aion pölliä ton piirakan reseptin mukaan Suomeen!

Koulussa on ollut tosi mukavaa, ja heti kun astuin sisäpihalle ekana päivänä, mulle tuli juttelemaan tyttöjä, jotka esitteli mut mun luokkalaisille. Mun luokassa on hyvä yhteishenki, meitä on jotain 25. Kaikki aina viittoo mua istumaan niiden viereen, ja on auttanut muutenkin tosi paljon mua ja toista vaihtaria (italialainen) mun luokalla. Oon koulussa première ES-, eli ekonomia-yhteiskuntaoppi-linjalla, joka vastaa Suomessa lukion ekaa tai tokaa. Muita linjoja on L, eli literaire (kirjallisuus) ja S, eli sciences. Koulu on vähän niinkuin yläaste Suomessa, eli on luokat, mutta eri aineissa on eri opet. Suomen verrattuna eroja on muutenkin:

● Luokat menee ylhäältä alaspäin: eli vaikka oon lukion ykkösellä, niin mua vuotta nuoremmat on kakkosella.

● Hierarkia koulussa on käsittämätöntä. Opettajia teititellään ja kutsutaan monsieureiksi ja madameiksi. JA REHTORI ON KUNINGAS.

● Täytetään ihan sikana henkilötietolomakkeita. Ja jostain syystä jokaisessa niistä kysytään vanhempien ammattia? Miksi?

● Suurimmassa osasta tunneilla vain istutaan, kuunnellaan opettajaa ja kirjoitellaan muistiinpanoja. Monilla opettajista on niin huono käsiala, että on mahdotonta saada selvää. Onneksi kaverit auttaa!:) Opettajien rentous vaihtelee, mutta pääosin on tiukempaa kuin kotona Suomessa. Mun matikan opettaja on esimerkiksi tosi tiukka, ja oon joutunu silmätikuksi, koska en oikeen ymmärrä matikkaa ranskaks. Enkun ja ekonomian opet on taas tosi mukavia mulle, ja oon joutunu ekonomian tunnilla neuvomaan mun luokkalaisia laskuissa.

● Ruokatunti on 1h30min. Ruokalajeja on aina 3, useita eri alkusalaatteja ja jälkkäreitä, pääruoassa vaihtoehtoja yleensä 2. Ruoka on useimmiten sellasta, että suomalainen (ja varmaan ranskalainenkin) ravitsemustieteilijä repis päänsä irti. Ruoka annostellaan lautaselle valmiiksi, ja lunch-lady kysyy aina erikseen, että sattuuko jostain syystä haluamaan myös kasviksia. :D Torstaisin mulla on 2h30min pitkä ruokkis, koska mulla ei oo latinaa, ja käyn silloin luokkalaisten kanssa syömässä koulun lähistöllä olevassa kahvilassa. Kouluruoka on maksullista, mutta hostit kustantaa sen mulle, mistä oon toosi kiitollinen:)

Kouluruokaa. Tona päivänä ei ollu poikkeuksellisesti ranskiksia !!:o

● Monissa aineissa ollaan Suomea jäljessä. Esim. tieteen tunneilla käydään samoja juttuja, kun meillä Suomessa seiskalla. Enkussa oon päässy loistamaan, vieraat kielet ei oo ranskalaisten vahvuus.

● Ihmisten pukeutuminen on erilaista kuin Suomessa. Longchampin laukku löytyy varmaan puolelta oppilaista (sisältäen minut), mutta muuten tyttöjen pukeutuminen on samanlaista kuin Suomessa yleensä yläasteen alussa. Propsit suomalaiselle klassisuudelle!:) Pojat taas on pääosin samaa luokkaa kuin Suomessa, vähän ehkä tyylikkäämpiä, ja toisaalta täällä kukaan ei tuu kouluun verkkareissa.

● Koulupäivät loppuu myöhempään kuin Suomessa, ja yleensä 16.20 tai 17.15. Mutta mulla ei oo espanjan lisäks mitään valinnaisia, joten koulu alkaa usein ysiltä tai kympiltä.

Oon täällä ollessani oppinu arvostamaan suomalaista koulua, voittaa Ranskan 6-0. Mutta on Ranskankin koulussa hyviä juttuja, esim. TPE-niminen aine, jossa tehdään täysin vapaavalintaisia ryhmätöitä. Mun ryhmään kuuluu kaks muuta premièren vaihtaria, eli mun luokalla oleva italialainen Frederica ja L-linjalla oleva sveitsiläinen Nicole. TPE:n tunnit on siis parasta aikaa avautua ja puhua vaihtaria.

Tykkään tosi paljon Pohjois-Ranskasta alueena. Rakennukset on kauniita, vanhoja tiilitaloja, ja on tosi vehreää. Mun isäntäperhe harrastaa vanhojen talojen remontoimista ja kunnostamista, ja oon päässy maalailemaan yhtä niistä. Ja ikää tällä talolla oli yli 160v. Vaikka asun maalla, niin väestöntiheys on tosi suuri, ja täältä löytää paljon kaikkea. Välillä on vaikea uskoa tän olevan muka Rovaniemeä pienempi paikka. Kymmenen kilsan säteellä on isoja kaupunkeja, eli tää on periaatteessa verrattavissa suomalaisiin lähiöihin. Ilma on vähän niinkuin kesäisin Suomessa: aurinko paistaa, lämmintä 15-25c. Myös sataa paljon, mutta kuuroina, eli se on aina sen max.10min/kerta, ja that's it. Ihmiset täällä on mukavia, tosi avoimia ja puhuu selkeästi, vaikka pienellä aksentilla. Mun host-isä sano mulle tossa yks päivä, että oon alkanut sanomaan oui pohjoisen aksentilla. :D Cool.

Oon ihan innoissani valokuvaillu kukkia pihalla, ja hostit nauraa mulle. :D

Pihalla asuu kaniarmeija, jonka kyylääminen on hyvä BB:n korvike.

Awe. Mun perheellä täällä on 2 koiraa, mutta kummankaan nimee en oo oppinu... 

Hevosiakin löytyy tosiaan ihan mukavasti...

Eilen kokkasin mun isäntäperheelle illalliseksi punajuuripihvejä, sysksyistä salaattia ja mustikkarahkaa. Tykkäsivät kovasti varsinkin (tai ainakin esittivät) mustikkarahkasta, ja mun host-veli (joka vihaa kasviksia) luuli, että pihveissä oli lihaa, ja söi niitä tyytyväisenä. Ei ole muuten stereotypia, että ruokailu on ranskalaisille tärkeää, sillä siihen käytetään paljon aikaa ja myös rahaa. Mulle tuli kuitenkin yllätyksenä se, että kuinka terveellisesti mun isäntäperhe loppujen lopuksi syö! Vaikka juustoja ja vaaleaa leipää (jonka mun host-äiti tekee aina itse!) kulutetaan paljon, niin vastapainoksi täällä syödään paaljon kasviksiksia ja hedelmiä!

Hostit on tutustuttanu mua ranskalaiseen ruokakulttuuriin, ja oon päässy maistamaan paljon kaikkea juustoista ja leivoksista paikallisiin viineihin. Ja tuo jännä möhkäle kuvassa on sitten muuten artisokka!

Kävin viime viikonloppuna mun host-siskon ja sen kavereiden kanssa katolisessa rock-konsertissa. Meno oli erilainen ku Suomessa vastaavissa tapahtumissa, ja jos en ois ymmärtäny laulujen sanoja, eikä tapahtuma ois ollu kirkossa, en ois tienny sen olevan kristillinen.

Näin on lähtenyt käyntiin mun ekat viikot täällä. Oon ollut tosi tyytyväinen mun aikaan täällä, ja alun jälkeen elämä on lähtenyt rullaamaan tosi hyvin, koti-ikäväkin helpottaa kokoajan. Ensi viikonloppuna lähden ainakin näiden suunnitelmien mukaan shoppaamaan lähikaupunkiin luokkakavereiden kanssa.

Muistakaa syödä ruisleipää ja nauttia pimenevistä illoista munkin puolesta!

♥: Paula